Vuoden 2022 aikana järjestettyjen työpajojen ja muun valmistelutyön perusteella laaditut luonnokset tutkinnon osiksi sekä tutkinnon muodostumiseksi lisätään verkkotyöalustalle 15.12. mennessä. Viimeiseksi tullaan lisäämään ehdotus tutkinnon muodostumisesta. On tärkeää huomata, että nämäkin ovat vielä ”työkappaleita”, eivät vielä varsinaisia lausunnoille avattavia luonnoksia. Aiempien työvaiheiden versiot on siirretty arkistoon.
Yhteinen, kaikille avoin valmistelu tällä verkkotyöalustalla siis jatkuu. Toivomme, että mahdollisimman moni osallistuu työhön! On todella tärkeää, että tässä vaiheessa vaikutetaan ja tuodaan esiin perusteltuja näkemyksiä. Näin voimme helmi-maaliskuussa saada lausunnoille mahdollisimman hyvin työelämän todellisiin osaamistarpeisiin vastaavan luonnoksen sosiaali- ja terveysalan perustutkinnoksi 2024.
Jatketaan siis vielä yhdessä perusteiden kehittämistä!
– Soila Nordström
1 kommentti
Annukka Suvikas & #183;21.12.2022 16:45
Miksi lähihoidossa tarvitaan kuntoutusopintoja?
esimerkiksi:
• Kuntoutuksen tutkinnon osa/osaamisala
• Pakollinen valinnainen tutkinnon osa: kuntoutus (hyödyllinen kaikille; esimerkiksi varhaiskasvatus, koulu, mielenterveys- ja päihdetyö)
Kuntoutuspainotus on vallalla yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä ja tätä odotetaan. Esihenkilöillä ei välttämättä ole tietoa, mitä lähihoitajalta voi vaatia.
Ei ole nykyisten ohjelmien ja suositusten mukaista muodostaa opetussuunnitelmalle tavoitteita suoraan tämän hetken työelämäosaamisesta johdettuna. Tarvitaan näkökulmaa tulevaisuuteen ja siihen liittyviin tarpeisiin:
• mm. digitalisaatio ja tekoälyratkaisut ( kielen kääntäminen, lääkelaskut yms. asiat voidaan ratkaista eri tavoilla tulevaisuudessa): opetussuunnitelmatyön lähtökohdaksi ei tule asettaa pelkästään hoiva-avustajakoulutuksen tarpeita tai kielitaidon puutteen tai oppimisen vaikeuksien haasteita, kun niihin löytyy tulevaisuudessa ratkaisuja.
• emme voi lähteä ajatuksesta ”käsiparien lisäämisestä” kasvatus-, hoiva- ja hoitoalalle, kun tulevaisuuden osaaminen liittyy hyvin paljon myös tietointensiiviseen osaamiseen kaikilla työskentelyn tasoilla ja aloilla; niin varhaiskasvatuksessa kuin mielenterveys- ja päihdetyössäkin. On myös otettava huomioon niiden opiskelijoiden tarpeet, joiden tavoitteena on edetä myöhemmin kuntoutusalalle. Kannattaa muistaa myös koulutuksen vetovoima tästä näkökulmasta.
• opetussuunnitelmassa tulisi selkeästi olla tavoitteita, joilla viitataan kuntoutuksen
lähtökohtiin (ICF-viitekehys ja tarpeiden määrittely fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmista), koska lähihoitaja toteuttaa käytännössä kuntoutussuunnitelmaa työssään ja samoin kuntoutuksen käynnistämisen tarpeista tärkeät havainnot tehdään ihmisen arjessa, josta lähihoitajalla on keskeinen rooli (Tossavainan Aini).
KunFon (Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen foorumi: valmisteilla suositukset vuosille 2024-2030) väliraportista löytyy perusteluja sille, että kuntoutus olisi myös lähihoitajan opetussuunnitelmassa käsitteenä olemassa. Se selkiyttäisi käytännön työssä myös lähihoitajan roolia ja osallistumista kuntoutussuunnitelman toteuttamiseen. Tätä voidaan perustella esimerkiksi sillä, että niin työelämän ammattilaisilla kuin asiakkailla ja heidän läheisillään on käsitys siitä, mitä kuntoutuksella tarkoitetaan. Sen sijaan kuntouttava työote (hoidon termi), toimintakyvyn ja osallisuuden edistäminen jne. käsitteet ovat monitulkintaisia ja vaikeita määritellä. Kuntoutus voi tarkoittaa hoitajille vain ”ei tehdä puolesta”, jos hän ei ole koulutuksessa saanut riittäviä välineitä kuntoutusajattelulle, jota osaisi soveltaa työssään laaja-alaisesti. (VILHELMIINA LEHTO-NISKALA: Toimintakyky hoivapolitiikan ja hoidon arjen risteyksessä Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden, heidän perheenjäsentensä sekä hoitajien käsityksiä toimintakyvystä ja kuntoutuksesta. Väitös, Tampereen yliopisto 2021)
Kuntoutus määritellään myös monialaisena yhteistyönä asiakkaan hyväksi. Voidaan ymmärtää, että lähihoidossa ammattilaisen tehtävä ei välttämättä liity asiakkaan/potilaan monialaisten ongelmien tai tarpeiden selvittämiseen ja silloin voidaan arkikuntoutuksessa selvitä osallistavilla ja voimavaralähtöisillä ratkaisuilla (Järvikoski, Aila: Monialainen kuntoutus). Arkikuntoutus/kotikuntoutus on kuitenkin koettu moniselitteiseksi ja haastavaksi määritellä käytännössä ja jää helposti näkymättömäksi asiaksi, jota ei kirjata ja jota siis ei ole olemassa. Tästä aiheesta on valmisteilla väitöstyö Itä-Suomen yliopistossa (Koti-, asumis- ja hoivapalvelujen ylihoitaja Pauliina Hackman: väitöstyön aihe ”Toteutumatta jäävä hoitotyö ikääntyneiden palveluissa”. Itä-Suomen yliopisto)
Kuntoutuksen tutkinnon osa tai osaamisala voi vastata tarpeisiin, joita palvelujärjestelmässä tulee esille
(palveluasuminen, hoiva-asuminen, tehostettu palveluasuminen =yhteisöasumisena)
Kaikkien työntekijöiden tehtävä liittyy siihen, mitä arjessa tehdään. Osataanko hyödyntää terapeuttien osaaminen ja monialainen yhteistyö tässä yhteydessä?
Myös kuntoutustoiminnan vaikuttavuus täytyy huomioida (toimintakyvyn arviointi, tavoitteet, systemaattisuus ja jatkuvuus). Lähihoitajan toteuttamalla kuntoutustyöllä on vaikuttavuutta, kun hän osaa tarkastella sitä tavoitteiden näkökulmasta ja ymmärtää, mihin kiinnittää huomiota toimintakyvyn arvioinnissa ja edistämisessä. Esimerkiksi harjoitteiden ohjaamisen taso on eri luokkaa silloin, kun ohjaaja ymmärtää, mihin hän pyrkii vaikuttamaan ja miksi harjoitteita tehdään. Näihin aiheisiin kuntoutuksella on omat käyttökelpoiset määritelmät ja toimintamallit, jotka ovat hyödyllisiä käytännön ratkaisuissa työssä ja siksi on perusteltua käyttää myös kuntoutuksen käsitettä opetussuunnitelmassa.